RISTIRIITOJA JA NÄKEMYSEROJA

” Kuka, mitä, saunassa meteliä piti, mitä, häh?” kyseli muun muassa Sleepy Sleepers aikoinaan. Sanat kumpusivat mieleeni, kun pohdin esteettömyyden edistämistyötä.

Luin Valtakunnallisen vammaisneuvoston nettisivuilta, että ”Valtakunnallinen vammaisneuvosto järjestää ESTEETTÖMYYS ON YHTEINEN TAVOITTEEMME – seminaarin, jossa pureudutaan esteettömyyden ytimeen YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, rakentamisen, sähköisen viestinnän, liikenteen, tutkimuksen ja kokemusasiantuntemuksen näkökulmista.” Seminaarin tavoite on puhua ihmisille luotavista mahdollisuuksista ja keinoista, joilla ihmisten olisi entistä helpompi olla ihmisiä.

Tämän syksyn aikana, syyskuun alussa on tiedotettu, että Ympäristöministeriö on käynnistänyt Ikäkoti kuntoon –kampanjan. Sen avulla halutaan herättää suomalaisia pohtimaan, pärjääkö omassa kodissa myös ikääntyneenä. Ympäristöministeriö toivoo Ikäkoti kuntoon -kampanjalla saavansa jokaisen yli 55-vuotiaan katsomaan omaa ja lähipiirinsä kotia myös ikäihmisen silmin. Arviointi kohteena ovat muun muassa turvallisuus ja esteettömyys. DISCOVER 55+ raportin mukaan yli 55 -vuotiaita on jo 1,2 miljoonaa. 

Rakennustieto ylläpitää RT Esteettömyystieto –palvelua, minkä pitäisi helpottaa ja nopeuttaa suunnittelijoiden työtä tilojen mitoituksessa ja materiaalien valinnassa, kun tavoitteena on esteettömyyden toteutuminen asuinympäristössä ja parempi suunnittelun laatu.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) tiedottaa, että valtion vuoden 2015 talousarvioesityksen mukaan ensi vuoden korjaus- ja energia-avustusten määräraha on yhteensä 35 miljoonaa euroa. Näistä muun muassa kuntien myöntämille avustuksille määrärahat jakautuisivat seuraavasti: vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustus 12 milj. euroa ja kuntotutkimus kosteusvaurioituneeseen, terveyshaittaa aiheuttavaan rakennukseen 1 milj. euroa. 

Esteettömyysasiaa viedään siis eteenpäin monella tavalla ja monien kanavien kautta. Toimenpiteillä pyritään tavoittamaan asiassa monia eri toimijoita ja luoda yhteistä mielikuvaa siitä, miten esteettömyyttä tulevaisuudessa toteutetaan. 

Tosin, samaan aikaan, kun herätellään yhteiskunnallista keskustelua esteettömyyden välttämättömyydestä ja tarpeellisuudesta, nousee esille myös soraääniä. Ääniä, joiden mukaan esteettömyys ei olekaan yhteinen asiamme. Tämän asian on tuonut esille muun muassa Talouselämä-lehdessä Rakennusteollisuus RT ry, jonka mukaan uudisrakentamisen esteettömyysvaatimukset ovat kohtuuttomia ja esteettömyyden säätelyä pitäisi väljentää. 

Surullisinta soraäänissä on, että niiden esittäjät eivät arvioi esteettömyyteen liittyvän kehittämistyön tai koulutuksen tarvetta. He eivät myöskään esitä argumenteissaan sitä, miten esteettömyys madaltaisi laatua tai haittaisi ihmisten tosiasiallista arkielämää. He vain vetoavat siihen, että perinteiseen, esteelliseen toimintatapaan verrattuna uudet tavat ja maailman muuttuminen lisäävät kustannuksia. 

Tottahan se on, että ensimmäiset tuotteet ovat aina kalliimpia kuin massatuotanto. Se kuitenkin kuuluu tuotteiden ja toimintatapojen elinkaareen. Kukaan ei ihmettele, miksi ensimmäiset versiot älypuhelimista maksavat paljon enemmän kuin saman puhelimen tuottaminen muutaman kuukauden päästä vakiintuneilla tuotantomenetelmillä.

Mervi Valta
projekti-insinööri

Esteet luovat toiseutta ja riippuvuutta

Esteettömyyden sisäistäminen ja sen kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen on todella haastava juttu. Esteettömyyden tarkka määritteleminen on mahdotonta, koska esteettömyys on ympäristön (rakennetun ympäristön, tiedon ja toimintatapojen) ominaisuus, jonka pitäisi tukea myös vammaisten tai apuvälinettä käyttävien ihmisten omaehtoista ja itsenäistä toimintaa. Esteettömyys (tai esteellisyys) itse asiassa kuvaa yksilön ja ympäristön välisen suhteen toimivuutta. Helppoa kuin heinänteko, eikö vain?

Kokemukseni mukaan suurin osa suomalaisista kannattaa esteettömyyttä. sen ymmärtäminen on kuitenkin työlästä. Riikka Hänninen on kirjoittanut Näkövammaisten Airut-lehdessä (16.9.2014) oivallisesti toiseuden tunteesta. Vammaisen ihmisen tunne siitä, että olen ulkopuolinen, jopa omassa elämässään. Kokemus syntyy, kun esteelliset toimintatavat ja asiat saavat ymmärtämään, ettei vain pysty – ei vain pysty.

Esteet korostavat toistakin inhimillisen elämän osa-aluetta: riippuvuutta toisista ihmisistä. Apuvälineitä käyttävien ihmisten riippuvuuden toisten ihmisten avusta – ja hyvöntahtoisuudesta. Silloin, kun ympäristö ei tue ja luo toimintamahdollisuuksia, syntyy riippuvuutta toisista ihmisestä. Apua tarvitaan monissa arkipäivän yksikertaisissa asioissa, kuten oven avaamisessa. Tämän on todennut muun muassa Yle Puheen Iltapäivän #ihmistestissä toimittaja Salla Vuolteenaho.

Siispä määrittelisin esteettömyyden syvimmän olemuksen seuraavasti: Esteettömyys on keino/väline, jolla tuetaan jokaisen ihmisen osallistumista ja osallisuutta – tekemistä ja mukana olemista ihmistä kunnioittaen ja arvostaen. 

Ei esteettömyys sen kummempi juttu ole!

Mervi Valta

projekti-insinööri