tiistai 29. syyskuuta 2009

Unohdettu esteettömyys!

On todella surullista seurata julkista keskustelua ja todeta, miten vähän me todella välitämme kanssaihmisistämme. On niin vaikea kuunnella tai ainakin tunnustaa, että toinen, yleensä asiakas tai palvelujen käyttäjä puhuu totta. Esteettömyyden kehittäminen vanhusten asumispalveluissa ja asumisessa voisi olla aikamoinen juttu juuri nyt.

Ensimmäinen tunnustettava asia asumisessa on, että ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa ratkaisua. Joku ihmisistä haluaa elää maalla ja toinen kaupungissa, yksi omakotitalossa ja kolmas palvelutalossa - asumisen malleja tulisi siis kehittää erilaisiin tarpeisiin ja erilaisille ihmisille.

Olisi myös aika tunnustaa, että terveyskeskusten vuodeosastot, laitosmaiset palvelutalot tai hoitokodit eivät täytä asumisen tunnusmerkkejä. Jos ihminen ei ole akuutisti sairas ja tarvitse nimenomaan lääketieteellistä hoitoa, hänelle olisi järjestettävä asunto tarpeellisine asumista tukevine palveluineen - ei säilytyspaikkaa tai vain vuodetta. Asuminen on arkipäivän askareita siinä laajuudessa kuin ihminen niitä kykenee ja pystyy tekemään avustettuna tai itsenäisesti.

Sektoroitunut palvelujärjestelmämme on lisännyt kapea-alaisia asiantuntijoita, muttei kokonaisvaltaista näkemystä ihmisistä tai ihmisen elämän kaaresta. Kotona asumisen tukemiseen ja kehittämiseenkin on jo olemassa työkalut ja osaaminen, jos ja kun, ne vain otettaisiin käyttöön.

Taloudellisen tilanteen antamalla oikeutuksella kunnat ovat ajaneet alas korjausneuvonnan ja asuntojen korjausrakentamisen. Jos ja kun satsattaisiin neuvontaan, ohjaukseen ja moni-ammatilliseen yhteistyöhön, moni asunto voitaisiin muokata (mukauttaa) vastamaan asukkaan toimintakykyä. Kun näihin korjausrakentamisen toimenpiteisiin lisättäisiin kotiin järjestettävä apu, monen elämä sujuisi paljon "sutjakammin".

Esteettömyyden kehittäminen on eräs väline asumisympäristön ja asukkaan välisen rajapinnan kehittämiseen. Keinoja siis on, jos vain on tahtoa ja uskallusta ottaa asia hoidettavaksi!

Mervi Niemelä
Puheenjohtaja
Esteettömyysyhdistys

torstai 3. syyskuuta 2009

Ministeri Risikko: Esteettömyys on kestävän kehityksen laatutekijä

"Yhteiskunnan esteettömyys ja saavutettavuus ovat kestävän kehityksen laatutekijöitä ja oleellisia yhdenvertaisuuden osia.", sanoi peruspalveluministeri Risikko puheessaan 1.9. Esteettömyys edistää sosiaalista tasa-arvoa ja vähentää palvelujen tarvetta, hän toteaa. Laki henkilökohtaisesta avusta astui voimaan syyskuun alusta. Lain tavoitteena on parantaa vaikeavammaisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti yhteiskunnassa ja ehkäistä vammaisuudesta johtuvaa syrjäytymistä.

Myös viestintä ja tulkkaus ovat osa esteettömyyttä. Aiemmassa puheessaan 22.8. ministeri Risikko toteaa, että tulkkauspalvelujen yhdenvertaisuus tulee paranemaan, kun palvelu tulevaisuudessa siirtyy kunnilta Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Nykyisin palvelun saatavuus vaihtelee Suomen eri kunnissa. Risikko totesi, että: "Uudistuksella halutaan edistää kuurojen, kuulovammaisten, kuurosokeiden ja puhevammaisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä sekä turvata heidän oikeuttaan itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen"

Lisätietoja
Linkki ministeriön tiedotteeseen 1.9.

Linkki ministeriön tiedotteeseen 22.8.