On maanantai-aamu ja kuuntelen puolella korvalla radiota. Höristelen korviani, kuulinko uutisten lukijan mainitsevan sanan ”esteettömyys”. Päätän keskittyä seuraavien uutisten kuunteluun, olinko kuullut oikein?
Kuuntelen silmät ymmyrkäisenä, miten radiossa kommentoidaan esteettö-myydestä ja sen toteuttamiseen liittyvistä käytännön haasteista. Uutisten lukija lukee vakavalla uutisäänellään, miten pienimpäänkin yksiöön pitää tehdä pyörätuolilla mentävät ovet.
Kuuntelen uutisia ja alan hihittää – verkkokalvoilleni muodostuu kuva yksisilmäisestä saunatontusta, joka nokista nenäänsä nyrpistellen tiirailee saunaan, jossa on leveät ovet ja kauhistus, yksi ainut laude. Kuvat vilisevät verkkokalvollani ja näen, kuinka tontun ilmeet kuvaavat ihmetystä ja sitten lopulta närkästystä. Tontun eleet ja olemus kertovat ”Tämä ei ole sauna, täällä ei ole kolmen tason laudetta”.
Yhtä nopeasti kuin huvittuneisuuteni nousi, hymyni myös hyytyi. Tuijotin mielikuvani yksisilmäistä tonttua ja muodostin ajatuksissani hänelle närkästyneen vastakysymyksen ”Entäs minä?”
Heristelin tontulle sormeani ja sanoin pontevasti, olen nainen ja todennäköisesti elän pitempään kuin mieheni. Jossakin elämäni myöhäisemmässä vaiheessa asun ypöyksin rollaattorini kanssa. Mielikuvani saunatonttu tuijottaa minua takaisin ”Entäs sitten?”
Tuskastun. Ajattelen itseäni ja pohdin, että iäkkäänä naisena en jaksa ylläpitää isoa asuntoa ja pienessä asunnossa ei pääsisikään vessaan. Yksisilmäinen tonttu pakottaa minut vaippoihin ennen aikojaan tai mikä vielä pahempaa, laitokseen toisten mummeleiden joukkoon. Minä itse olisin valmis hyväksymään yksi lauteisen saunan saunaksi, jos vain pääsisin ovista sisälle silloisen poikakaverini eli rollaattorin kera.
Mieleeni pulpahtaa myös esimieheni sutkaus siitä, että esteettömät vessat ovat lentokenttiä – paljon pohjalaista lakeutta pienessä tilassa, seinät kaukana toisistaan. Olen varma, että esteettömyys ei sitä edellytä, mutta yksisilmäisyys ja osaamattomuus antavat tässä kohdassa kättä toisilleen eivätkä vapise eivätkä horju.
Vankkoja kuin tiiliseinä ovat myös asenteet. On riemastuttavaa huomata, miten rakentamisen ammattilaiset hallitsevat salaista tietoa tulevaisuudestamme. He tietävät vuosikymmeniä tai ainakin vuosia etukä-teen, kuka vanhenee ja kuka vammautuu, kenen geenit sortuvat elon tiellä ensimmäisenä ja kenestä tulee ihmiskunnan heikoin lenkki ja samalla rakennetun ympäristön suurin haaste.
Mielikuvitukseni dataprojektori hurahtaa käyntiin ja ryhdyn katselemaan mielikuvitukseni valkokankaalta asuntojen pakkovaihtoa. Arkkitehdin opastuksella valkokypäräinen yli-insinööri nappaa mummon toiseen ja rollaattorin toiseen kainaloonsa. Yli-insinööri astelee varmoin askelin kohti esteetöntä asuntoa, josta hän juuri heitti asukkaan avoimille asuntomarkkinoille, pois mummon tieltä.
Mervi Niemelä
