Olen luvannut pitää luennon rakentamisen esteettömyyteen liittyvistä haasteista vammaisten ja vanhusten näkökulmasta. Ensin aiheen asettelu tuntui hyvältä ja asialliselta – vaikuttavathan ympäristön ominaisuudet molempien ryhmien toimintaan, itsenäisyyteen ja avun tarpeeseen.
Pohdittuani aihetta, päädyin kuitenkin toiseen tulokseen. On totta, että kummankin ryhmän toimintatavat ja käytössä olevat apuvälineet vaikuttavat siihen, miten ympäristön pitäisi toimia. Ympäristön esteet vaikuttavat sekä vammaisten ihmisten että ikäihmisten toimintaan ja siihen, kuinka itsenäisesti he pystyvät toimimaan.
Kun näkökulmaa laajennetaan ja siirrytään pois hoivan, hoidon ja huolenpidon saralta, asia näyttäytyykin aivan uudenlaisessa valossa. Vammaisuus ja vanhuus eivät ole yksi ja sama asia. Jos hyväksymme näkökulman, että esteettömyyden eli toimivuuden näkökulmasta kummallakin ryhmällä, vammaisilla ja ikäihmisillä, on samat tarpeet, olemme tipahtaneet asemapiirroksen ulkopuolella emmekä enää erota metsää puilta.
On aika hylätä pelkästään huolenpitoon perustuva näkökulma ja tunnustaa, että vammaisten ihmisten pitäisi elää ikäkautensa mukaista, täysipainoista elämää tarvitsemiensa palvelujen, avun ja apuvälineiden tukemina. Kouluikäisenä käydään koulua, aikuisena tehdään töitä. nuorina aikuisina etsitään elämänkumppania ja perustetaan perhe sekä keski-iän jälkeen ikäännytään kuten ei-vammaiset ihmisetkin tekevät. Jo perheen perustaminen sekä vammaisille että ei-vammaisille ihmisille, tuo haasteita sekä esteettömyydelle rakennetussa ympäristössä että yhteiskunta rakenteille yleensä. Esimerkiksi perheen perustamiseen liittyvät perheasunnot ja työssä käyminen sekä arki elämään liittyvien asioiden hoitaminen, kuten vaikkapa ruoka ja harrastukset. Toki ruokaa ja harrastukia tarvitsevat myös ikäihmiset.
Ikäihmisten elämän suunnittelu on kuitenkin erilaista kuin lasten, nuorten tai työikäisten. Yli 65 –vuotiaana voidaan toki etsiä uutta kotia tai elämänkumppania, mutta ei yleensä enää hankita lapsia eikä käydä töissä. Nämä asiat vaikuttavat suoraan siihen, millaisia palveluja asunnon lähiympäristössä on oltava ja myös siihen, minkä kokoinen asunto on tarkoituksen mukainen. Lapsiperheet tarvitsevat päiväkoteja, peruskouluja jne. Ikäihmisille riittävät omaan elämään ja harrastamiseen liittyvät palvelut.
Mitä yritän sanoa? Esteettömyys on rakennetun ympäristön ominaisuus, jonka pitää pystyä vastaamaan ihmisten toiminnallisiin haasteisiin. Toiminnalliset haasteet voivat syntyä vamman, sairauden tai iän vuoksi. Asioita ei kuitenkaan saa eikä pidä niputtaa, vammaisuus ja ikä eivät ole samoja asioita eivätkä aiheuta samoja toiminnallisia haasteita.
Esteettömyyspohdinnoin
Mervi Valta
Mervi Valta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti