Esteettömyys on toimintaympäristön ominaisuus, jota voidaan arvioida mitoilla ja toiminnallisuuden erilaisilla mittareilla. Tosiasiassa esteettömyys on vain väline – ainoastaan ja pelkästään väline, jolla oikeasti toteutetaan ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta päättää omaan elämään ja toimintaan liittyvistä asioista.
Ehkä tämä, ihmisten mahdollisuus osallisuuteen, on hämärtänyt esteettömyyden konkretisointia. Esteettömyys ei siis ole pelkästään leveyksiä, kaltevuuksia tai valomääriä. Osallisuuden mahdollistaminen, yhdenvertaisuus ei-vammaisten ja vammaisten ihmisten toimintamahdollisuuksien luomisessa, edellyttää kokonaisvaltaista käsitystä toiminnasta ja toimintaan liittyvistä esteistä. Pelkkä mitta ei johda mihinkään.
Asunto on asumisen alusta. Ilman asuntoa ei ole yhteiskunnallista osallisuutta. Suomalaiseen identiteettiin ja osallisuuteen kuuluu mielikuva omakotitalosta. Mielikuvaan liittyvät koivun lehtien havina, lintujen laulu ja aallokon liplatus. Arjessa kuva on kuitenkin toisenlainen.
Keskuudessamme on edelleen ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta omaan asuntoon tai asuntoon, johon voisi rakentaa itselleen kodin. Vastaikään julkistettiin Ympäristöministeriön raportti mielenterveyskuntoutujien asumisolosuhteista. Lisäksi valtioneuvosto on linjannut, että asuntopolitiikassa painopiste on asunnottomille ja kehitysvammaisille ihmisille tarkoitetussa asuntotuotannossa.
Joensuun kaupungin ensimmäisessä vammaispoliittisessa ohjelmassa määriteltiin, että esteettömyys kostuu kolmesta eri osa-alueesta ja niiden erilaisista yhdistelmistä: fyysistä, rakennetun ympäristön esteettömyydestä, tarkoituksen mukaisista apuvälineistä ja toisen ihmisen avusta.
Asunto on alusta, jolta ihmiset ponnistavat ympäristön toiminnallisiin pyörteisiin. Asunto on myös paikka, jossa asukas saa ja voi itse määritellä, miten hän elämäänsä elää. Ja silti, itsenäisyyteen liittyy aina myös riittävä tuki ja apu, esteettömyys, jotta ihminen voi ja pääsee oman elämänsä täysivaltaiseksi toimijaksi.
Pelkästään jo asuntotilanteesta tehtyjen johtopäätösten pohjalta voi todeta, että esteettömyyden eteenpäin vieminen ei ole vanhanaikaista tai tarpeetonta. Päinvastoin, maailman monimutkaistuessa ja teknistyessä, esteettömyyteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ja sitä on sovellettava tavalla, jolla turvataan ihmisten osallisuus oman elinympäristönsä tapahtumiin ja toimintoihin.
Mervi Valta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti