Yhteiskunta on herännyt siihen, että esteettömyyttä
tarvitaan. Yleisessä keskustelussa yhteiskunnallista ohjaamisesta ja
palveluiden järjestämisestä vastaavat tahot puoltavat ponnekkaasti
esteettömyyttä. Konkreettisesta rakentamisesta vastaava tahot taas vastustavat.
Olemme päätyneet esteettömyyskeskustelussa pattitilanteeseen, jossa juupas
vastaan eipäs asemat eivät vie esteettömyyttä eteenpäin millään tavalla. Keskusteluun
on vaikea löytää uusia ja rakentavia näkökulmia.
Yleisen esteettömyyden toteuttamisen osalta meillä on siis
kaksi puolta: he, jotka puhuvat ja työskentelevät esteettömyyden eteen ja he,
jotka puhuvat ja työskentelevät esteiden puolesta. Esteiden puhujien puolella
ikivanhoja ja rikkomattomia argumentteja ovat ”näinä on tehty aina”, ”meillä on
näin ja tämä toimii” ja ”kukaan ei ole valittanut aikaisemmin . Näiden
argumenttien pohjalta tekisi mieli vetää johtopäätös, että tosiasiallista tietoa
esteettömyyden hyödyistä ei ole olemassa ja esteettömyyden vastustaminen
perustuu taikauskoon ja muutosvastarintaan. Esteettömyys toisi ”ne” meidän
joukkoomme ja osaksi jokapäiväistä arkeamme.
Oman kokemukseni mukaan mielenkiintoisinta esteettömyydessä
on, että sen naamioituessa joksikin muuksi, sitä ei vastusteta. Automarkettien
automaattiset ja kynnyksettömät sisäänkäynnit, huoltoasemien wc-tilojen
automaattihanat, pihamaiden valoautomatiikka, valtateiden kilometrien pitkät valaistukset,
etäluettavat sähkö- ja vesimittarit ovat kaikki loistavia esimerkkien
turvallisuuden ja toimivuuden toteuttamisesta eli esteettömyydestä.
Käsittääkseni kukaan rakentajista ei ole vastustanut niiden toteuttamista.
Itse asiassa esteettömyydestä tulee kompastuskivi vasta, kun
ryhdymme puhumaan talojen rakentamista asumista varten. Lillukanvarsia alkaa
kasvaa kylpyhuoneiden ovileveyksien ja kynnysten kohdalla. Ja pakkohan tässä yhteydessä
on mainita myös hissi ja autopaikat.
Tietenkin on selvää, että kohtuuhintaisuuden ja toimivuuden
osalta on aina ja koko ajan tehtävä uusia ratkaisuja. Uusia tapoja ratkaista
asiat tarvitaan, jotta löytyisi se optimaalinen toimintatapa, jolla esteettömyyttä
voitaisiin toteuttaa mahdollisimman moneen paikkaan. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita, että koko esteettömyys pitäisi heittää romukoppaan. Nyt olisi oikea aika
kerätä osaajat yhteen ja ryhtyä luomaan esteettömiä ratkaisuja. Romukoppaan sen
sijaan pitäisi heittää pohtiminen, kenelle esteettömyydestä on hyötyä ja missä.
Nyt on oikea aika luopua esteistä!
Mervi Valta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti