Kuuluisan näyttelijän Michael Palinin esiintymistä oli mainostettu äskettäin brittiläisessä lehdessä ja ilmoituksessa sanottiin Sorry no disabled access siis Anteeksi ei pääsyä vammaisille. Tällaiseen syrjintään ihmiset tietenkin kiinnittivät huomiota, ja aktivisti Keith Armstrong kirjoitti lehteen vastineen. Sorry ei tässä nyt riitä.
Vastineessaan hän toteaa että se ei ole mikään selitys, että rakennus on viktoriaaniselta ajalta, sillä Britanniassa oli ensimmäiset pyörätuolit käytössä jo 1600-luvulla. Etsin wikipediasta tarkempaa vuotta ja sen mukaan 1670-luvulta olisi ensimmäinen havainto pyörätuolista. Keith Armstrong jatkaa että, on ollut jo noin 300 vuotta aikaa ratkaista sisäänpääsy rakennuksiin pyörätuolilla.
Esteettömyys on siis melkoinen haaste ihmiskunnalle, joka on lähettänyt edustajiaan kuuhunkin asti ja tässä esimerkissä on kyse vain pelkästä sisäänpääsystä pyörätuolilla...
Vietän hiljaisen hetken tämän ajatuksen äärellä juuri nyt.
1 kommentti:
Tarinan jatkoa...
Kyseiseen tilaisuuteen järjestettiin 125-vuotta vanhan rakennuksen alakertaan mahdollisuus seurata tilaisuutta videoituna. Yläkertaan ei ollut hissiä. Keith Armstrong meni tilaisuuteen ja kijoitti kokemuksestaan paikalliseen lehteen. Hän toisaalta arvosti mahdollisuutta seurata tilaisuutta videolta hyvää tarkoittavana eleenä, mutta se ei ole sama kuin elävä esitys. Olo oli eristetty ja epämukava, sillä live-esityksiä mennään seuraamaan osallistujina, jakamaan kokemus yhdessä. Tätä kokemusta ei yksinäinen videolta katsominen voi korvata.
Hän esittääkin kysymyksen siitä, eikö 125 vuotta olekin jo pitkä aika muuttaa julkinen koulurakennus esteettömäksi. Hän myös esittää uuden huolenaiheen: Tullaanko jatkossakin turvautumaan videoituihin esityksiin yhä helpommin niin, että oikeaa osallistumista ei edes yritetä järjestää?
Lähetä kommentti