Asuntoministeri Jan Vapaavuoren käynnistämät Rakentamisen normitalkoot ovat edenneet kyselyyn rakennusalan toimijoille. Tutustuin kyselyyn, johon löytyy linkki ympäristöministeriön nettisivulta. Kyselyssä pyydetään rakennusalan ammattilaisia arvioimaan erilaisten rakennusmääräysten tarpeettomuutta, ja muun muassa esteettömyys on näkyvästi kyselyssä mukana.
Kyselyssä "Tarpeettomilla kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka eivät tuo lisäarvoa ympäristön laatuun tai asukkaille." Kun tätä määritelmää sovelletaan esteettömyyteen herää kysymys: Ovatko ihmisarvo ja tasa-arvo vain kaupattavia lisäarvoja?
Kyselyssä kysytään esimerkiksi miten paljon tarpeettomia kustannuksia aiheuttavat kylpyhuoneen esteettömyyttä koskevat vaatimukset ja ulkotiloissa luiskia koskevat vaatimukset. "Esteettömyys" käsitteenä tuodaan minun mielestäni tässä yhteydessä erittäin negatiiviseen valoon. Vaikka vastaajalla on mahdollisuus vastata, että esteettömyys ei aiheuta lainkaan tarpeettomia kustannuksia, niin esteettömyys tuodaan vahvasti esiin mahdollisesti tarpeettomana kustannuksena. Esteettömyys määritellään negatiivisesti byrokraattiseksi "vaatimukseksi" ja esitetään, että tämä vaatimus aiheuttaa mahdollisesti tarpeettomia kustannuksia.
Seuraava lainaus asuntoministeri Jan Vaapavuoren puheesta kuvastaa asenteita kyselyn takana:
"Kaikelle on tietysti selityksensä. Ja kaikilla määräyksillä hyvää tarkoittava päämääränsä. Milloin tavoitteena on edistää paloturvallisuutta, milloin esteettömyyttä, milloin energiatehokkuutta tai vaikkapa kaunista kaupunkikuvaa. Kukaan ei kai sinänsä voi kiistää näiden tavoitteiden oikeellisuutta. Varsin keinotekoista olisi myöskään väittää, ettei yhteiskunnan tehtävänä olisi edistää näitä ja monia muita mm. rakentamisen laatuun liittyviä tekijöitä – myös sitovin määräyksin.
Tästä huolimatta voidaan – ja pitää – kysyä onko oikein, että kaikki nämä tavoitteet aina menevät rakentamisen kohtuuhintaisuuden edelle. Onko niin, että kahden intressin törmätessä - mitä maailmassa jatkuvasti sattuu - rakentamisen kohtuuhintaisuus on aina se, joka saa väistyä? Ovatko puheet rakentamisen kohtuuhintaisuudesta tässä suhteessa sittenkin vain liturgiaa?"
Vastaukseni asuntoministerille: Kohtuuhintaisuuden kohtuullinen lähtötaso on esteetön rakentaminen. Esteettömyyden toteuttaminen ei siis voi olla ristiriidassa kohtuuhintaisuuden kanssa. Esteetöntä rakentamista tulee kehittää ja edistää niin, että tulevaisuudessa rakennetaan yhä useammin koko elämänkaaren ajan toimivia kohtuuhintaisia asuntoja. Suosittelen tutustumaan näin aluksi arkkitehti Kirsti Pesolan artikkeliin Elämänkaaren kestävää asumista, joka on julkaistu Invalidiliiton esteettömyyssivuilla.
Linkki arkkitehti Kirsti Pesolan artikkeliin Elämäkaaren kestävää asumista.
Linkki asuntoministeri Vapaavuoren puheeseen 2.4.2008
Linkki tiedotteeseen kyselystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti